Varjoteatteria! Skuggteater!

Varjoteatteri on ikivanha taidemuoto, jota tavataan ympäri maailmaa. Se on tunnelmallinen ja monipuolinen tapa luoda kuvallista tarinaa. Varjoteatterissa voi käyttää joko ihmisiä, nukkeja, kasveja tai vaikka arkiesineitä. Kannattaa rohkeasti kokeilla millaisia varjoja löydät. Voit ripustaa ohuen lakanan ja asettaa sen taakse lampun, tai kohdistaa lampun suoraan seinälle.

Skuggteater är en väldigt gammal konsform som finns runt om hela världen. Det är ett stämningsfullt och mångsidigt sätt att skapa berättelser med bilder. I skugteatern kan man använda människor, dockor, växter eller helt vardagliga föremål. Du kan hänga ett lakan och sätta en lampa bakom det, eller rikta lampan direkt på väggen. Prova och bli överraskad!

Varjoteatteria varten tarvitset siis lampun ja ohuen lakanan / muun kankaan sekä halutessasi erilaisia esineitä tai kartonkinukkeja.

Lakana kannattaa ripustaa mahdollisimman korkealle, mikäli haluaa itse näytellä varjona. Jos taas käytetään esineitä / varjoteatterinukkeja, voi ripustusalue olla pienempi. Hyviä kohtia ovat muun muassa ovensuu, ikkuna (kankaan saa helposti ripustettua verhotankoon), pöytä tai mikä tahansa taso, jolle kankaan ripustaminen onnistuu. Kannattaa miettiä, haluaako nukkeja / esineitä liikuttaa kankaan sivusta vai alapuolelta. Se vaikuttaa ripustustapaan.

Voit tehdä myös pienemmän varjoteatterinäyttämön esimerkiksi banaanilaatikosta. Kiinnitä laatikon avonaiseen pohjaan (voit leikata laatikkoa auki lisää) valkoinen kangas. Näin saat tehtyä varjoteatteritelevision!

För skuggteater behöver du en lamppa, ett tunt lakan / annat tyg och olika föremål eller kartongdockor om du vill.

Lakanet löns att hänga så högt som möjligt ifall du eller barnen själv vill skådespela som skugga. Om du använder föremål / dockor kan du hänga lakanet på ett mindre område. Bra ställen för skuggteater kan vara en dörröppning, ett fönster (tyget är lätt att hänga i gardinstången), ett bord eller något liknande dit du kan hänga tyget. Det är bra att planera i förväg ifall du vill röra dockorna/föremålen från sidan av tyget eller underifrån. Det påverkar hur du hänger upp tyget.

Du kan även göra en mindre skuggteaterscen av t.ex. en bananlåda. Fäst tyget på den öppna bottnen av lådan (du kan ytterligare skära upp öppningen). Så här får du gjort en skuggteater television.

Nukkien valmistaminen

Tarvitset kartonkia tai jämäkkää paperia, tikkuja/keppejä/pillejä joihin kiinnittää nuket sekä teippiä kiinnitykseen.

Piirrä kartongille hahmoja leikattavaksi, tai käytä valmista pohjaa. Lapsikin voi piirtää hahmoja, niistä saa tulla ihan minkä muotoisia tahansa! Leikkaa hahmot ja teippaa keppi, kynä tai pilli kartonkiin. Kannattaa tehdä hahmoista maltillisen kokoisia (n. 10-15 cm mittaisia), jotta niiden liikuttelu ja varjon muodostaminen on helpompaa.

Skapandet av dockorna

Du behöver kartong eller tjockt papper, pinnar/käppar/sugrör som du fäster på dockorna med tejp.

Rita figurerna på kartongen så att du kan klippa ut dom eller använd färdiga motiv. Barnet kan också rita figurer, dom kan bli helt hurudana som helst! Klipp ut figurerna och tejpa fast dom på pinnar/käppar/sugrör. Det löns att göra måttligt stora figurer (ca. 10-15 cm), så att det blir lättare att hantera dom.

Arvausleikki:

Lapsen kanssa voi leikkiä arvuutusleikkiä, jossa kankaan taakse viedään erilaisia esineitä ja katsojan tehtävänä on varjosta päätellä, mikä esine on kyseessä. Esineiden liikuttelija ja katsoja voivat vaihtaa paikkaa.

Gissningslek

Man kan leka en gissningslek, där man för olika föremål bakom tyget. Den som är publik får försöka gissa vad skuggan är för något föremål. Den som manipulerar föremålen och åskådaren kan byta plats.

Sana kerrallaan

Kertominen, kuunteleminen, improvisaatio, lämmittely, yhteistyö

Yhdessä tarinan kertominen kehittää esimerkiksi kuuntelemisen taitoa, keskittymistä ja kykyä heittäytyä. Mitä enemmän tarinoita kertoo, sitä monipuolisempia niistä tulee.

Tässä klassikkoharjoitteessa kerrotaan pareittain tai ryhmässä yhteistä tarinaa yksi sana kerrallaan. Tarkoituksena on siis rakentaa tarinaa, niin että kukin vuorollaan saa sanoa vain yhden sanan. Kannattaa sanoa ensimmäinen sana, joka juolahtaa mieleen ja yrittää olla mahdollisimman nopea, kuitenkin kuunnellen tarinaa sekä edellisen vuoroa.

Variaatioita:
– Kuva tai esine tarinan pohjana
– Kaikkien sanojen tulee alkaa samalla kirjaimella esim. ”Aurinkoinen avaruusalus aikoi asettua Antin avoinaisen akkunan alle”
– Tarina alkaa sanoilla ”olipa kerran” ja päättyy ”tämän tarinan opetus oli, jonka jälkeen tulee vielä tiivis opetus improvisoituna tietysti

Tässä esimerkissä Freia ja Valter kertovat tarinoita saman kuvan pohjalta. Kuvasta ei tarvitse kertoa kaikkea mitä näkyy, vaan se saa toimia alkusysäyksenä tarinalle:

Kuvia harjoitteen tueksi löytyy kohdasta Materiaalit.

Tarinankerrontaa

På svenska i det här dokumentet:

Tänään RimCirkus esittelee ohjeet tarinankerrontahetken/toiminnallisen sadun järjestämiseen. Saduksi on valikoitunut ukrainalainen kansansatu, josta draamaohjaaja Freia on sovittanut oman version. Satu kertoo eläinten vieraanvaraisuudesta ja hauskasta ahtautumisesta pieneen lapaseen. Siinä on paljon kertausta ja siksi se on helppo esimerkiksi dramatisoida.

Lapsi voi myös itse kokeilla sadun kertomista, kun se tulee tutuksi. Sadussa on yhteensä seitsemän eläintä, ja mikäli se tuntuu liian paljolta, voi osan hyvin jättää pois.

Ohjeet satuhetken järjestämiseen:

Tulostettavat eläimet:

Satuhetkeen tarvitset ison kirjekuoren (A4), piirretyt eläimet, sakset, värikyniä ja halutessasi kaiuttimen. Eläimiä voi piirtää ja leikata myös yhdessä lasten kanssa.

Voit vapaasti toteuttaa ohjeiden pohjalta aivan omanlaisen version. Lapsen osallistumista voi lisätä esittämällä kysymyksiä ja pyytämään lasta esimerkiksi näyttämään miten eri eläimet liikkuvat. Sadun voi myös lukea sellaisenaan ja leikatut paperieläimet sopivat hyvin myös lasten omiin leikkeihin (toki menevät helposti rikki)

Freia kertoo tarinan alun. Lasta voi pyytää osallistumaan aikuisen kertomukseen esimerkiksi kysymällä miltä vanha mies näyttää tai arvuutusleikeillä eläimistä.

Toiminnallisia tarinoita

Vaarallinen avaruuspeikko vartioi omenapuuta. Lasten tehtävänä oli lentää raketilla avaruuteen ja hakea omenat.
.

Päiväkotien RimCirkus-tunneilla sukelletaan sanojen ja tarinoiden maailmaan toiminnan kautta. Syksyn teemoja ovat olleet muun muassa luonnossa tapahtuvat muutokset, eläimet ja yhteistyö, mutta mukaan on mahtunut myös esimerkiksi avaruusseikkailu ja tulta puhaltavan lohikäärmeen tarina.

Siili katselee tuulessa tanssivia syksyn lehtiä. Lapset saivat muuttua lehdiksi ja sitten siileiksi, joita pihatöitä tekevä täti olisi kovasti halunnut silittää.
.



Draamatunneilla tarinallistamista lähestytään yleensä valmiiksi piirretyn kuvan kautta; lapset saavat kertoa mitä kaikkea he näkevät ja halutessaan voivat keksiä kuvien hahmoille vaikkapa nimiä tai lempiruokia. Kuvan tukena käytetään myös loruja ja lauluja, toisinaan lasten suusta on tullut myös omasta päästä kuvaan sopivia riimejä.

Trollebon viisivuotiaat marssivat metsään. Kuvat: Asiya Adan
.

Kuvan maailmaan sukelletaan yleensä pienen lorun, taikatempun tai pyörähdyksen kautta. Avaruuteen päästiin esimerkiksi rakettina toimineen hulavanteen avulla. Mielikuvitusmaailmaa tukemassa voidaan käyttää myös musiikkia tai muuta äänimaisemaa ja erilaiset sirkusvälineet muuttuvat kuin luonnostaan osaksi tarinaa. Seikkailuissa hyppynaru on metsässä sihisevä käärme ja huivit syksyn tanssivia lehtiä. Toisinaan myös ohjaaja on saanut toimia avaruuspeikkona tai taikakanina. Tunneilla on lennetty, hypitty, hiivitty, ryömitty, tasapainoiltu sekä keksitty omia asentoja ja temppuja.